Avioliittolain muutokset – Avio-oikeus vanhenee kymmenen vuoden kuluttua avioerosta tai avioliiton kumoamisesta

Hallituksen esitys (HE 51/2025) on annettu 22.5.2025. Esityksessä ehdotetaan

muutettaviksi avioliittolakia, perintökaarta ja eräistä Digi- ja väestötietoviraston

henkilörekistereistä annettua lakia. Eduskunta hyväksyi 10.10.2025 avioliittolain muutokset

koskien avio-oikeuden vanhentumista, valinnanrajoitusten raukeamista ja

yhteisomistusolettaman raukeamista.

Lakimuutoksen tavoitteena on selkeyttää oikeustilaa säätämällä avioliitosta juontuville

varallisuusoikeudellisille oikeuksille selvät vanhentumisajat sekä helpottaa osituksen

toimittamatta jättämisestä johtuvien hankalien perintöoikeudellisten tilanteiden

selvittämistä.

Toimittamattomat ositukset ovat aiheuttaneet ongelmia erityisesti kuolinpesissä.

Nykyisestä PK 18:1 §:n sääntelystä johtuu, että jos ositusta ei ole tehty, entinen puoliso on

kuolinpesän osakas riippumatta avioliiton purkautumisesta kuluneesta ajasta tai osituksen

toimittamatta jättämisen syystä. Laaja kuolinpesän osakaspiiri on ollut omiaan

hankaloittamaan kuolinpesien yhteishallintoa.

Lakimuutoksen jälkeen AL 103 c §:n mukaan avio-oikeus vanhentuu 10 vuoden kuluttua

siitä, kun lainvoimainen päätös puolisoiden avioerosta tai avioliiton kumoamisesta on

annettu, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Kun avio-oikeus on vanhentunut,

kumpikaan puoliso ei ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan avio-oikeuden nojalla

toiselle puolisolle.

Puoliso tai kuolinpesä voi katkaista vanhentumisen hakemalla tuomioistuimelta

pesänjakajaa osituksen toimittamiseksi.

Puolisot voivat avio-oikeuden vanhentumista koskevassa sopimuksessa määrätä

pidemmästä kuin kymmenen vuoden vanhentumisajasta. Sopimus on tehtävä kirjallisesti

ja sen tulee olla kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama. Lisäksi puolisoiden

tulee rekisteröidä sopimus Digi- ja väestötietovirastoon tai Ahvenanmaan valtionvirastoon,

kuten avioehtosopimus.

Lakimuutosten seurauksena kuolinpesän osakkaiden ei jatkossa tarvitse pyrkiä

tavoittamaan vainajan entistä puolisoa, jos avio-oikeus on vanhentunut, riippumatta siitä,

onko osituksen toimittamisesta näyttöä vai ei, kun entinen puoliso ei lähtökohtaisesti ole

vainajan kuolinpesän osakas, jos avio-oikeus on vanhentunut. Avio-oikeuden

vanhentumissääntelyllä ei ole tarkoitus puuttua sellaisiin osituksiin, joissa

ositusperusteena on puolison kuolema. Kuolemaan päättyneissä avioliitoissa on

tavanomaista, että ositus jää toimittamatta pitkäksikin aikaa esimerkiksi lesken jäädessä

hallitsemaan jakamatonta kuolinpesää.

Avioliittolain 86 §:ään liittyvien vallintarajoitusten muutosten johdosta vallintarajoitukset

ovat jatkossa voimassa enintään kymmenen vuotta avioliiton purkautumisesta. Tämän

jälkeen entinen puolison suostumusta ei enää tarvita yhteisen kodin tai sen irtaimiston

myyntiin tai siirtoon. Muutos helpottaa perheen yhteisenä kotina käytetyn kiinteistön tai

asunnon myyntiä, koska toimenpiteeseen ei enää tarvita entisen puolison tai tämän

kuolinpesän lupaa, kun kymmenen vuoden määräaika on kulunut.

Yhteisomistusolettamaa koskevan uuden sääntelyn osalta sovelletaan vastaavaa

kymmenen vuoden määräaikaa, jonka jälkeen puolisoiden omistussuhteisiin sovelletaan

yleisiä varallisuusoikeudellisia sääntöjä. Heitä kohdeltaisiin tällöin omistuksen osalta kuin

toisilleen tuntemattomia henkilöitä.

Asianajotoimisto Honkala Oy auttaa kaikissa perhe- ja perintöoikeudellisissa

kysymyksissä. Jos pohdit ositusta, perinnönjakoa tai muuta omaisuuteen ja

perhesuhteisiin liittyvää oikeudellista asiaa, voit kääntyä puoleemme.